Hello !

idavakkuri_hello_pimu.jpg

I thought it would be fun to do a little update of how I’m doing.

Nowadays I have a home in Helsinki and I’m living the everyday life of an actor-musician: lots of creative work on my own, sessions with other musicians and producers, searching for work opportunities and auditioning. Also I read a lot and try to gather lots of new information about several interesting things and learn more.

This year I could learn to take better care of my body and voice, both which I love so dearly! <3

I have an awesome flat and it feels like home here. I’ve made it my own: there’s lots of color which I enjoy because it’s still quite dark outside most of the time.

I do miss London though - a lot! I’m trying to make a trip over there soon, at least a quick one, to see all my friends and watch great performances.

Last year was wonderful and I got to know myself better. I love the fact that I can be me! With this mindset it feels good to go towards new challenges.

Ps. To see what I up to more often, go check my stories on instagram :)

 Ajattelin kirjoittaa vähän mitä mulle kuuluu. 

 Asun nykyään Helsingissä ja elelen tämmöstä muusikko-näyttelijän arkea: Paljon itsenäistä luomistyötä, sessioita muiden muusikoiden sekä tuottajien kanssa, työnhakua, koe-esiintymisiä, luen paljon ja yritän kerätä informaatioita ja oppia lisää.

 Tänä vuonna voisin opetella pitämään parempaa huolta mun kehosta ja äänestä.  Molemmista kun niin kovasti pidän! <3

 Mulla on ihana koti, jossa viihdyn ja jonka oon laittanut omannäköisekseni. Täällä kotona on väriä, kun muuten ulkona on nyt vielä aika synkkää.

Lontooseen on kova ikävä ja yritän päästä matkustamaan sinne taas pian, ainakin pikaisesti ystäviä moikkaamaan ja hienoja esityksiä katsomaan.

Viime vuosi oli upea ja tutustuin itseeni paremmin. Ihanaa, että saan olla just mä! Nyt on hyvä lähteä uusia haasteita kohti.

Ps. Käykää seuraamassa instasta tarkemmin mun kuulumisia. Päivitän stooria usein :)

Unihdus

Unihdus by Ida Vakkuri

Unihdus by Ida Vakkuri

Unihdus.

Kun nukahtaa ja unohtaa, mitä olisi pitänyt kirjoittaa

Kaikki ne laulut, mitkä katosivat uniseen mieleen ja jäivät sille tielle

Unihdus.

-Ida Vakkuri

Jos oot ideoija tai kirjoittaja, tiedät mitä tarkoitan. “Unihdus” syntyi mun päässä yhdellä oppitunnilla Lontoossa, kun piti keksiä termejä arkisille asioille tai tilanteille, joilla ei ollut nimiä.

Oon alkanut jakaa instagramiin omia ajatuksia, lyriikoita ja runoja käsinkirjoitettuna paperin palasille ja merkitsemään ne hastagilla #notesbypimu. Kirjoitan koko ajan ja huomasin viime vuoden aikana, että kirjoitan nykyään usein asioita ylös myös englanniksi.

Jotkut noista mun #notesbypimu -jutuista viittaa myös mun biiseihin, joita työstän suomeksi. Osa mun biiseistä on jopa saanut alkunsa jostain näistä mun lyhyistä parin rivin enkunkielisistä ajatuksista.

notes_by_pimu_Ida_Vakkuri.jpg

Kaikilla näillä mun ajatuksilla on mulle merkitys ja siksi niitä on hauska jakaa maailmalle. On myös nautinnollista jakaa mun luovuutta vähän eri muodossa kuin musiikin tai näyttelemisen kautta. Kirjoittaminen on ollut iso osa mun elämää jo pitkään ja sen jatkuva toteuttaminen ja sille antautuminen tehostaa ajattelemaan, vaikka en ihan itsekään tajuaisi, mistä nää mielikuvat oikein irtoaa.

Havahdun tajuamaan asioita itsestäni kirjoittamisen äärellä. Se on terapeuttista, tyydyttävää ja pidän siitä Idasta, joka näiden tekstien kautta avautuu.

Ihanaa vuotta 2019 kaikille!

Been busy living my life ...

Midsummer in London

Midsummer in London

 ...and figuring out how the next chapter of my journey will look like.

I’m about to move to Finland next month. When I look back to this last year from June to June I feel so lucky. I’ve had the best (and also quite tough) time this year and I’ve learned so much! I truly have.

I was visiting my American “sister” Lily (I lived with her family during my exchange year in the USA when I was 18) in Scotland about a week ago. And when I was explaining her about my experience and all the mind blowing things I’ve discovered, it then really hit me how much new and valuable information I’ve actually been taking in this past year. Also because I hadn’t seen Lily in four years, I had to squeeze in everything that has basically happened in my life these few years. It’s easy to forget all the achievements I’ve made and looking back made me feel good about myself. This just means that anything can happen in the next four years, even when at times it feels like nothing’s happening.

Like right now I feel like I’m stuck with this one song I’m writing. I love the story and I’m going through it in my head almost every day but there’s so many different ways of going in to it, that I feel like I’m actually writing five songs at the same time, and they are all jammed at the "door" because they’re all trying to get through at the same time. Haha. I just have to give myself some time and these songs will eventually come to me. That’s how my songwriting usually works. The best songs just happen when it’s the right time. I miss performing my music though so hopefully we don't need to wait for my new stuff too long.

Good night and kisses & hyvää juhannusta!